1 moos. 15:5-6 Sitten Herra vei Abramin ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea. ”Herra sanoi vielä hänelle: ”Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.” Abram uskoi Herraa ,ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.

Abram sai katsella Jumalan lupausta, lupausta joka oli näin ihmisjärjellä ajateltuna, vaikea uskoa . Mutta Abram uskoi.  Joskus voi tulla elämään tilanteita, että epäusko valtaa. Koet, että tässä tämä nyt oli. Vuori on liian suuri. Olet rukoillut, päivästä toiseen, jopa vuosia. Vastausta ei kuulu. Mutta sinulla on lupaus, Jumalan lupaus. Katsele, katsele niin kuin Abraham, uskon silmin. Room. 4:20-22 Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa antaen kunnian Jumalalle. Hän oli täysin varma, että Jumala voi tehdä sen, minkä on luvannut. On uskon sanoja, on epäuskon sanoja. Abraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut. Hän uskoi. Tiedämme, että tämä aika on pimeä, ja yhä pimenevä aika. Katsellaan tilanteita maailmalla. Katseemme kiinnittyy monesti, toivottomiin tilanteisiin. Kuitenkin, meidän Jumalamme, on kaiken yläpuolella. Hänellä on kaikki valta, niin taivaassa kuin maanpäällä. Hän, järjestelee asioita omalla tavallaan, meidän parhaaksi, kun luotamme, annamme Hänen suunnitella. Meillä on lupa pyytää, lisää meille uskoa.

Näissä ajatuksissa, tuli mieleen lapsuus ja äidin kasvimaa. Miten tarkasti hän maan muokkasi, tasoitteli, kylvi siemenet. Kasteli ja odotti. Kasvimaa,se näytti niin täydelliseltä. Äiti uskoi, sieltä syksyllä sitten evästä kerätään. Ja niinhän siinä kävikin. Mutta, miten paljon siinä välillä piti tehdä. Harventaa, kitkeä rikkaruohot pois. Ei yhtään mieleistä puuhaa, mutta se oli tehtävä, muuten tuo ihana kasvimaa, olis ollut rikkaruohoja täynnä.Ja porkkanatkin vai pikkusormen kokoisia,jos sitäkään.

Meidänkin elämä on kuin kasvimaa. Ensin on sydämen maaperää muokattu,joku on kylvänyt siemenen, rukoillut. Ja sitten tapahtui ihme. Annettiin Jeesukselle lupa, tehdä elämässämme muutos, saatiin synnit anteeksi.Alkoi uusi elämä. Silti meidänkin on välillä kitkettävä epäuskon rikkaruohoja ym pois sydämestä. On harvennettava,luovuttava asioita,jotka voivat olla kasvun esteenä.Kuitenkin Jumalan armon avulla,päästään eteenpäin.Ja kerran usko muuttuu näkemiseksi. Sitä odotellessa iloitaan pelastuksen päivästä,jokaisesta armon päivästä.

Heb. 10:35-37 Älkää siis heittäkö pois rohkeuttanne, jonka palkka on suuri, sillä te tarvitsette kestävyyttä, että täyttäisitte Jumalan tahdon ja saisitte sen, mikä on luvattu. Vielä vähän aikaa, aivan vähän, niin saapuu se, joka on tuleva, eikä hän viivyttele.

Tänään saamme nostaa katseemme Jeesukseen, häneen joka on luvannut, sitä joka tulee minun luokseni, minä en ikinä heitä pois.

Siunausta toivotellen Helena Surakka