Aikoinaan Pentti Viikilä toivoi laulua yhteistyön voimasta.

Puhuikin monesti aiheesta.......Tuo kannen kuva kertoo,enemmän kuin tuhat sanaa...Kummallakin aasilla huikoo,syömään tekis mieli,omalle kasalle.Mutta lenkki kaulassa estää kumpaakin pääsemästä murkinalle.Kunnes välähtää, istahettaan pohtimaan, olisko jotain konstia että sais evästä. Ja niimpä aasit tajuaa, syödään ensin toinen kasa,sitten toinen....Ja näläkä häviää.

Näin on seurakunta elämässä, emme onnistu muuten,kuin arvostamalla toinen toistamme,kunnioittamalla toinen toistamme,yhessä toimien,tuumaillen miten hommat hoidetaan. Se on yhteistyötä,johon Jumala on meitä kutsunut.

Olen melko varma ,että meillä kaikilla on omat kipupisteemme,elämän tilanteet, jolloin ei oikein mikään tunnu miltään, mutta kun saahaan tulla seurakuntaan,semmoisenaan,puuttellisena,virheellisenä, opimme ymmärtämään myös kanssamatkaajaa....Olen henkilökohtaisesti kokenut viime syksystä lähtien,että seurakuntamme ilmapiiri on ollut leppoisa, on ollu hyvä tulla tilaisuuksiin.... Meillä jokaisella on siihen osuus,siinä mielessä, että mitä kannamme sisimmässämme.....Uskon että me yhessä voimme vaikuttaa ilmapiiriin.. Siihen liittyy anteeksiantaminen, siihen liittyy halu siunata, unohtaa menneet, siihen auttaa jokapäiväinen rukous....Auta Jeesus, että tänäänkin voin siunata....Meillä on hyvä seurakunta. Jumala varmasti haluaa tänäkin vuonna antaa meille jotain,jota emme ole vielä nähneet. Joh: 17 luku kertoo, kuinka Jeesus rukoilee meiän omiensa puolesta,ja myös niitten puolesta jotka meidän sanojemme kautta tulevat uskoon. Tuo luku rohkaisee, meillä on paras rukoilija... 15-16 En rukoile että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta …..Tuo rukous on tarpeellinen meille…..varjele meidät pahasta.

On jos jonkinnäköstä visiota maailmalla,meillä on liikaa ääntä,liikaa kaikkea. Ja nämä on vaarana sotkea, jopa uskon elämämme....Katse kiintyy johonkin muuhun,kuin Kristukseen. ”Jae:21 että he olisivat yhtä,niinkuin sinä, Isä olet minussa ja minä sinussa.Rukoilen,että hekin olisivat yhtä meissä,jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”

Maailma tarvitsee meitä. Se tarvitsee meitä kertomaan,että Jeesus rakastaa sinua....Käytetään kaikki maholliset konstit siihen sanomaan,eikä johonkin muuhun,joka vain rikkoo, vie kauas Jumalasta,kauas toisistamme.

Me tarvitsemme toisiamme, seurakunta tarvitsee meitä......siispä ollaan kun nuo kannen kaverit,jotka tajusivat mitä on yhteistyö.Ei vedetä eri suuntaan,vaan samaan suuntaan. Sitä tarvitaan nyt,enemmän kun koskaan.

Teitä jokaista siunaten....Hannu Surakka