Ei kohtele Jumala meitä kuin orjaa,

vaikka Hän lyö,myös jälkensä korjaa.

Vaan ole ei toista niin haavoille lyötyä,

jonka verestä olisi meille vain hyötyä.

 

Kuin luojamme antama lahja tuo Pyhä,

jota palvotaan maassa ja taivaassa yhä.

Nyt näe en Häntä vaan silti uskon,

kuin rannalla taivaan näkyvän ruskon.

 

Hän tuntenut ei tunnetta vihaan,

vaikka syntimme hakattiin syvälle lihaan.

Vielä viime hetkellä rakkaus hohti,

kun sielunsa lähti jo taivasta kohti.

 

Kuin hengessä hapuilen ristinsä puuta,

ja verensä kirvoittaa kiitokseen suuta.

Pian pilvissä kohtaan Herrani väkevän,

tiedän uhrikaritsan silmäni näkevän.

 

Veli Lillinen