Astuu taivaan tarhuri saralla huokaillen

kuka on vienyt tähkiä ruokaillen?

Vain paljaat on korret lehtien alla

veikö sadosta parhaimman hyytävä halla?

Oi tarhaaja hoivaa huolella tilusta

ethän välitä pienestä vilusta.

Vaikka tuuli tuima käy viiltäen yli

tiedä on edessä lämpöinen syli.

Olethan valmis jättämään pellot

kun kotiin kutsuvat Jumalan kellot

Kerran pursuaa täynnä taivahan aitat

mieti ystävä tarkoin mihin sirppisi laitat

Hetken katselen laihoa laidalla töyrään

mieleni taipuu kiitokseen nöyrään

Siinä antaudun arkana armoille tuulen

Pian sinut vien kotiin kuin kuiskauksen kuulen

Veli Lillinen