Nyt kesälläkin olemme varmasti tehneet matkaa niin että kivi(ä) hiertää kengässä ja olemme kompastelleet lillukanvarsiin tai vielä isompiin esteisiin.

Tämä aloitus pitää sisällään hyvin vakavan asian josta haluan nyt lyhyesti kirjoittaa.

Meille kaikille on varmasti joskus käynyt niin että joku ihmis-suhde tai muu asia on alkanut hiertämään mielessä niin paljon ettei muuta pysty ajattelemaankaan,lisäksi menevät yöunet ja pinna kiristyy kärttyisyyden käyrän noustessa kohti korkeuksia.

Mistä siis apu ongelmaan. Kiven saa helposti pois kengästä,mutta tämä jälkimmäinen ongelma onkin hankalampi ratkaista. Toki haluamme asian selvittää sillä kuka meistä haluaa nilkuttaen kulkea elontietä eteenpäin.

Yhdessä iskelmässä on hengellisestikkin hyvin varteenotettavat sanat ”rakasta,kärsi ja unhoita” näiden lisäksi tarvitaan aimoannos rukousta ja nöyrää lapsenmieltä,sillä ylpeys on huono matkakumppani ja takaa nilkuttavaa menoa elontiellä jatkossakin.

Asiat ja ongelmat eivät katoa ja korjaannu itsestään vaan meidän on tietoisesti haluttava muutosta ja tiedostettava se tosiasia että nöyräksi on mahdollisuus kasvaa silloin kun se kivi hiertää kengässä ja voimme peilata itseämme raamatunsanaa vasten. Olkaamme silti armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan.

Sitten vielä ne lillukanvarret ja isommat esteet,ehkä kirjoitellaan niistä toiste,mutta siihen asti riittäköön varoituksen sana. Varo takertumasta pieniin asioihin ja kierrä viisaasti isommat esteet.

Iloista ja siunattua loppukesää kaikille

Ja lukekaa Room.12 ainakin viimeinen 21 jae.

Terveisin Eija Mäki