On takana vanha edessä uutta,

vain Jumala kantaa sen salaisuutta.

Onko jo viimeinen vuotemme tämä,

oi Herrani, siunaathan päivämme nämä.

Näin pitenee päivä valojen myötä,

vaan ootamme aikaa, jossa ole ei yötä.

Kun mietin tuota, se lämmön jo tuo,

itää ikävä rinnassa Jeesuksen luo.

Siellä ei kyynel vierähdä poskelle,

siellä ei venheesi ajaudu koskelle.

Kaikki on tyyntä ja rauhallista,

ei verta edes tarvita kauhallista.

On hedelmät puissa, tuoreet ja maukkaat,

ei tuomita syyhyn jos palasen haukkaat.

Ei ihmistä varten ole parempaa annettu,

ei kalleudet taivaan lie maasta kannettu.

Veli Lillinen