Olen katsellut kotimme takapihalla, olevaa vanhaa vaahteraa. Kesän vehreys alkaa kadota. Ruskan väriäkin, vähän jo näkyvissä. Kohta tuo puu, pudottaa lehtensä, sen aika on käydä lepoon. Mutta kun kevät jälleen koittaa, tuo vaahtera saa uuden puvun. Sen kuiva olemus muuttuu. Se loistaa taas vehreyttään. Se ikään kuin herää, uudelleen elämään. Meidänkin elämässä, tapahtuu riisumista. Meitä riisutaan tavalla jos toisella. On vain niin ihmeellistä huomata, miten armollinen ja rakastava Isä meillä onkaan. Hänen tahtonsa on, että ne turhat asiat, joita me kannamme, saisivat varista pois. Niin kuin tuon, vanhan vaahteran lehdet.  Paavali puhuu pukeutumisesta Kol.3:12-17 ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kärsikää toinen toistanne ja antakaa anteeksi, jos jollakulla on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, joka on täydellisyyden side. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät myös on yhdessä ruumiissa kutsuttu, ja olkaa kiitollisia. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana. Opettakaa ja neuvokaa toistanne kaikella viisaudella, psalmein, kiitosvirsin ja hengellisin lauluin, laulaen kiitollisena sydämissänne Jumalalle. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttaan.” Kuulimme Marttyyrien ääni tilaisuudessa, miten vainot riehuvat ympäri maailmaa. Monet menettävät henkensä, puolisonsa, lapsensa. Sen tähden että heillä on usko Jeesukseen. Kaiken hirvittävyyden keskellä, he kertovat että Jeesus rakastaa sinua. Monet vainoojat ovat tulleet uskoon. Heillä on kirkkaana sydämessä, jos tänään menetän henkeni, olen Jeesuksen luona. Heidät on riisuttu kaikesta turhasta. He ovat pukeutuneet, antamaan anteeksi. He ovat pukeutuneet rakkauteen.  Heillä on toisensa, sama päämäärä. Joku on sanonut. Yhteys ei synny siitä että kokoonnumme yhteen. Yhteys syntyy siitä että meillä on sama näky. Sama jano. Muuta minua Kristuksen kaltaisuuteen.  Meillä voi olla asioista eri näkemyksiä ja saakin olla. Mutta yhdessä me odotamme, päivää jolloin jätämme ajan vaivat ja taistelut ja muutamme taivaan kodin ihanuuteen. Saamme pukeutua pukuun, jossa ei ole tahran tahraa.  Ilm.21:3-5 Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan valtaistuimelta; ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala itse on heidän kanssaan, heidän Jumalansa. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, ei surua, ei parkua eikä tuskaa, sillä kaikki entinen on mennyt.” Valtaistuimella istuva sanoi:” Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi myös:” Kirjoita, sillä nämä sanat ovat luotettavat ja todet.”

Siunausta toivotellen Helena Surakka