Jumalan tahto meidän jokaisen elämässä on, että olisimme Jumalalle kuuliaisia. Kuuliaisuuden kautta Jumala saa meidän elämässä tilaa ja Jumalan suunnitelma saa toteutua elämässämme. Kuuliaisuus ei kuitenkaan ole helppo asia meille, koska meidän oma tahto on usein kaikkea muuta, kuin Jumalan tahto. Jumala Pyhän Hengen kautta vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä ja sitä kautta ohjaa meitä kuuliaisuuteen kohti hänen tahtoaan. Ilman tätä apua me emme kykene olemaan kuuliaisia. Pyhän Hengen vaikutus meissä on siis hyvin konkreettinen asia. Tästä huolimatta meillä jokaisella on myös oma tahto ja myös vapaus valita niinkuin haluamme. Jumala ei siis pakota ketään kuuliaisuuteen, vaan antaa meidän kulkea omaa polkuamme, jos niin haluamme. Oman polkumme kautta joudumme kulkemaan kuitenkin ylimääräisen kierroksen, jonka aikana Jumala armossaan muovaa ja riisuu meistä pois asioita, jotka ovat esteitä meidän ja Jumalan välissä. Tämä reitti on monesti raskas ja kivinen, mutta Jumala haluaa meitä kuitenkin kutsua takaisin hänen tahtoonsa myös sakkolenkin jälkeen. Jumala ei siis meitä hylkää, vaikka välillä kuljemmekin omaa polkuamme. Riittää, että riipumme Jeesuksessa, vaikka välillä tuntuisikin, että olemme etääntyneet Jumalan läheisyydestä.

Ennemmin tai myöhemmin kohtaamme elämässämme hetken, kun omat voimamme eivät enää riitä. Tämä on usein se hetki, kun meitä on riisuttu tarpeeksi, että olemme valmiit jättämään elämämme hallinnan Jumalan käsiin. Toisilla tämä hetki johtaa uskon ratkaisun tekemiseen. Toiset kohtaavat oman rajallisuutensa jossakin vaiheessa uskon taivalta, jonka jälkeen ovat valmiit luovuttamaan elämänsä kaikki osa-alueet Jumalalle. Harva meistä on valmis kuuliaisuuteen ilman jonkin asteista riisumista omavoimaisuudesta ja tämä on tavalla tai toisella kivuliasta.

Jumalan valmistama kuuliaisuuden tie ei myöskään ole aina helppo ja kevyt. Sillä tiellä on kuitenkin suurin siunaus, kun saamme kulkea Jumalan valmiiksi valmistamaa tietä pitkin. Tällä tiellä valitsemme oman tahtomme sijasta Jumalan tahdon ja se on myös usein kivuliasta eikä tunnu meidän lihallemme mielekkäältä. Kun rohkenemme astumaan kuuliaisuuden tielle, niin huomaamme sen olevan kuitenkin paras tie. Tällä tiellä saamme lähentyä Jumalaa ja Jumalan vaikutus meidän elämässämme kasvaa. Alamme myös nähdä selkeämmin hengellistä todellisuutta ja seuraava kuuliaisuuden askel on jo hieman helpompi ottaa. Kuuliaisuus on siis tie näkemiseen.

Jumala ilmoittaa oman tahtonsa meille sanansa kautta ja lisäksi Pyhä Henki ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Pyhän Hengen ohjausta ei ole aina helppo erottaa omista tunteista ja sielullisuudesta. Uskon kasvun kautta opimme askel kerrallaan ymmärtämään selvemmin Jumalan tahdon, sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. Kuuliaisuuden ja uskon kasvun kautta alamme nähdä elämän enemmän ikuisuus näkökulmasta ja inhimilliset haasteet ja kivut, joita edelleen on, saavat erilaisen mittasuhteen. Kuuliaisuuden kautta Jumala voi viedä meitä elämässä kohti asioita joihin meidän inhimilliset kyvyt ja voimavarat eivät välttämättä riitä. Meidän tehtävämme ei kuitenkaan ole suorittamalla kyetäkkään, vaan meidän heikkoudesta ja vajavaisuudesta huolimatta Jumala varustaa ja valmistaa siihen tehtävään minkä hän meille on suunnitellut. Meidän ei siis tarvitse murehtia kykenemmekö, vaan voimme uskossa mennä eteenpäin ja luottaa siihen, että Jumala antaa riittävän avun jokaiselle askeleelle. Tällä tavoin meidän on myös helpompaa antaa kunnia Jumalalle kaikista oman elämän asioista, koska kuuliaisuuden kautta saamme myös käytännössä kokea Jumalan konkreettisen vaikutuksen elämässämme.

Jumalan tahdon etsimisessäkin voimme helposti sortua lain alle. Kuuliaisuuteen pyrkimisessäkin on hyvä muistaa, että olemme kuitenkin ihmisiä ja emme täydellisesti tule onnistumaan Jumalan tahdon kuulemisessa. Meistä varmasti jokainen jossain määrin kompuroi myös Jumalan tahdon etsimisessä. Siitä huolimatta Kristus kallio kestää.

Marko Voutilainen

Raamattu määrittelee uskon lujaksi luottamukseksi siihen, mitä ei voida nähdä (Hebr 11:1). Usko on siis turvautumista Jumalan sanassaan antamiin lupauksiin ja siihen, että Jumala toimii aina sanansa mukaisesti ja että Jumala toimii vain rakkaudesta, koska hän on rakkaus!

Jeesuksen aikana fariseukset ja muut juutalaisten johtomiehet vaativat Jeesukselta merkkiä taivaasta, jotta olisivat voineet uskoa hänen olevan se luvattu Messias, josta he olivat kirjoituksista lukeneet. He toisin sanoen halusivat konkreettisia todisteita eli näkemistä voidakseen uskoa! Kuitenkaan todistetun tapahtuman hyväksymisessä ei ole kysymys uskosta vaan tietämisestä ja vaikka he olivat saaneet olla todistamassa lukuisia Jeesuksen tekemiä ihmeitä eivät ne olleet luoneet heihin uskoa. Kun Jeesus oli noussut kuolleista ja hauta oli tyhjä, lahjoivat juutalaisten johtomiehet vartijat valehtelemaan, että nämä olivat nukkuneet ja että Jeesuksen ruumis oli sillä aikaa varastettu. He siis eivät epäilleet Jeesuksen ylösnousemuksen tapahtumista, mutta silti se ei luonut heihin uskoa.

Raamattu toteaa selvästi, että usko on Jumalan antama lahja ihmiselle ja että ihmisessä itsessään ei ole uskoa vaan se on aina Pyhän Hengen vaikuttamaa toimintaa ihmisessä. Jeesushan totesi, että jos meissä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, voisimme siirtää vuoria(Matt. 17: 20).

Tämä Raamatun kohta on usein tulkittu niin, että meidän pitäisi yrittää kaivaa itsestämme tuo sinapinsiemenen määrä uskoa,että ihmeet ja merkit alkaisivat toteutua ja tämä on synnyttänyt ahdistusta ja epätoivoista puristamista uskon aikaansaamiseksi. Kuitenkin Jeesuksen opetus on selkeä: koska missään ei vuoret ole koskaan siirtyneet ihmisen uskolla, ei meissä itsessämme ole uskoa edes tuota sinapinsiemenen vertaa vaan usko on aina Jumalan työtä meissä!

Paavali opettaa, että usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana( Room. 10: 17). Uskoa siis voi synnyttää vain Jumalan sana ja Pyhä Henki, joka kirkastaa Kristusta, joka oli lihaksi tullut Jumalan sana(Joh.1:14).

Ihmeet ja merkit, enempää kuin meidän inhimillinen ymmärryksemme eivät voi luoda meihin uskoa vaan sen tekee Jumala sanansa kautta, jota Pyhä Henki kirkastaa! Myöskään ihmeet ja merkit eivät kykene luomaan uskoa, vaan ihmeet ja merkit seuraavat julistettua Jumalan sanaa.

Pidetään siis kiinni Jumalan sanasta ja turvaudutaan hänen lupauksiinsa, sillä se on ainoa tie Jeesuksen luo!

Matti Lappalainen, pastori

Hilja Aaltosen päivänhartaus kirjasta lainattua.

”Niin kuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin” 5 moos. 33:25

Me suomalaiset olemme sukupolvesta toiseen tottuneet kotoiseen ruisleipäämme niin, että siitä on tullut meille ihan kansallinen toimeentulon symboli. Ravinnon perustarve on taattu, jos leipää riittää.

Ja samaa tyyliä on myös hengellisissä ruokatottumuksissamme.

Kaipaamme turvallista,rukiista sanan saarnaa.

Aina silloin tällöin meille kuitenkin tarjotaan ulkomaista tuontitavaraa. Pöytä katetaan ihanilla lupauksilla kauniiksi ja kakut päällystetään inhimillisen mielemme makuisilla koristuksilla.

Jossain juhlahetkessä tälläisen pöydän ääressä tuntuu,että eväs miellyttää ja ravitsee. Mutta monesti arki pudottaa meidät takaisin maan pinnalle. Elämä sanoo painavan sanansa siitä, mitä maalllinen vaelluksemme todellisuudessa on. Siellä on vilua,hellettä,yksinäisyyttä, pimeitä taipaleita,monenlaisia koettelemuksia, kärsimystä.

Näillä taipaleille ei ulkolaisilla resepteillä leivotut eväät maistu,eikä niiden ravintoarvo riitä voimaksi matkalle.

Vanhat Jumalan pyhät ovat kautta aikojen tienneet, ettei Herran omien elämä ole pelkkää päivänpaistetta tai myötämäkeä. Mutta he ovat kokeneet myös sen, ettei Hän omiaan jätä yksin eikä hylkää missään tilanteessa.

Se kotoinen, rukiinen sanan leipä on sitä, millä sielumme ravitaan niin, että jaksamme läpi pimeimpienkin taipaleiden. Tietä ei tehdä helpoksi, mutta voima sillä vaeltamiseen annetaan ylhäältä. Niin tänäänkin. Meille kaikille.

Sinulle siunausta toivotellen Helena Surakka