Blogi

Älköön sydämenne olko levoton

Joh.14:1-4 Älköön teidän sydämenne olko levoton.Uskokaa Jumalaan ja uskokaa myös minuun. Minun isäni kodissa on monta huonetta.Ellei niin olisi, sanoisinko teille,että menen valmistamaan teille sijaa.Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni,että tekin olisitte siellä missä minä olen.

Ja minne minä menen,tien sinne te tiedätte.

Tuo ihanan lupauksen täyttyminen on erikoisen lähellä.Maailma myrskyää,ei ole rauhaa ei ole lepoa ihmiskunnalla.Monet pelkäävät,mitä huominen tuo tulessaan.Miten minun,miten tulevien sukupolvien käy. Sodan uhka on mielessä ja monet muut uhkat.

Jumalan sana rohkaisee.... Kun nämä alkavat tapahtua,rohkaiskaa mielenne,sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä Luuk.21:28....

On suurta armoa,että Jeesus on elämämme purjeessa. Turvallisena saamme matkaa tehhä,vaikka huoli joskus mieltä painaa. Me olemme Kaikkivaltiaan Jumalan huolenpidossa.

Erkki Voutilainen luki sunnuntaina 1Tess.4:13-18....Nuo jakeet kertovat suuresta tapahtumasta,joka on tulossa.Tuota päivää ei meille kerrota,mutta me odotamme tuota päivää. Lohduttakaa siis toisanne näillä sanoilla. Kohta uskomme muuttuu näkemiseksi...Pääsiäisen aikaa vietetään,ja tuo ristin sanoma kertoo meille,että Jeesus joka on suorittanut kaiken meidän puolestamme,on täynnä armoa ja rakkautta,myös totuutta.Meidän syntimme Hän kantoi Golgatalla. Se tuntuu päivänselvältä.

Mutta,että todellako,minunkinko syntini. Kelpaanko ? ...On vain todettava...kyllä...kelpaamme. Puuttenalaisina Jumalalle kelpaavina saahan matkaa jatkaa. Luottaa Jumalan armoon ja rakkauteen... Meille on ihana koti valmiina.

Pyhä Henki antakoon meille rohkeutta kulkea päivämatka kerrallaan kohti ihanaa määränpäätä Jeesuksen luona.

 

Vapaa olen armosta Herran,aivan vapaa olen veressä sun.Annoit valon,loistaa syömmeeni kerran.Löytää tien sain,eteen verisen puun.

Nöyrtyen saavun eteesi hapuillen yhä puoleesi,vapaaksi minut ostithan Golgatalla.Kahleista synnin maailman ostit mut lapseks Jumalan.Nyt sulle kiitosuhria näin tuoda saan.

Ristin alla katson uhria taivaan.Veri virtaili haavoista sun.Älä pelkää oli sanat nuo Herran. Katso uhri oonhan eestäsi sun.

Vapautettu alta kuoleman vallan.Armahdettu olen Golgatalla. Siksi katson yhä puoleesi Herra.Veriuhri oothan eestäni mun”

 

Aurinkoista siunattua kevättä ja pääsiäistä---Helena Surakka

"Myyräntyö"

Joitakin vuosia sitten seurakunnassa tuli profetia,että joku tekee ”myyräntyötä”,takanapäin.

Luonnossahan myyrä kaivaa maahan onkaloita ja niihin tulee sortumia.

Uskovien keskuudessa seurakunnassa ja muuallakin myyräntyötä harrastava haurastaa lähimmäisten elämää arvostelevilla pahoilla puheilla,saattaen näin lähimmäisensä huonoon huutoon.

Tälläinen ihminen on unohtanut oman vajavaisuutensa ja toista armahtavan mielen.

Eikös se ole niin,että joka kerran,kun antaa väliarvosanoja toisille niin nostaa itsensä toisen yläpuolelle.

Useinkaan väliarvosanan antajilla ei ole kysymyksessä niinkään syntikysymys,vaan toisten elämän ulkoiseen olosuhteisiin/persoonaan liittyvät asiat.

Johan alkuseurakunnankin apostoleista sanottiin Apt. 4:13 havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä.

Jumala suokoon meille erilaisuuden hyväksymistä ja sietokykyä.

Lea Kranz puhui patmoksella,että jossakin seurakunnassa jokin veli teki myyräntyötä hänen kohdallaan.Hän ajatteli,että kun hän seuraavan kerran menee sinne puhumaan hän ”selvittelee” tätä asiaa kyseisen ihmisen kanssa,mutta hän sai profetian,että Jumala rakastaa sitä veljeä ja on käyttänyt työssään ja käyttää jatkossakin.

Lea ajatteli tietävänsä,että profetoiminen on vajavaista,mutta että näin vajavaista.

Sitten koitti se päivä kun puhematka tuli sinne kyseiseen seurakuntaan.

Hänen puhuessaan Jumalan läsnäolo laskeutui kuulijoiden ylle ja hän näki miesten itkevän ja sitten voima laskeutui myös hänen olemukseensa hoitaen häntä. Puheen loputtua hän käveli sivukäytävää pitkin poispäin. Häntä vastaan tuli se veli joka oli tehnyt myyräntyötä ja syli avoinna koppasi hänet halaukseen ja pyysi anteeksi.

Jumalalla on kaikki hallinnassa ja rakkaus voittaa.

Matka jatkukoon toinen toistamme kärsien rakkaudessa

Irma Hartikainen

Kiitollisuus-vaikea laji

Vuoden vaihtuminen uudeksi aiheuttaa meissä menneen vuoden tarkastelua sekä myös suunnitelmia tulevalle vuodelle, joita kutsumme uuden vuoden lupauksiksi. Vuoden vaihde tuntuu luontevalta pisteeltä aloittaa jotakin uutta tai lopettaa jotakin vanhaa.

Mennyttä katsellessamme esiin nousevat helposti vain suuret, arjen normaalista elämästä poikkeavat tapahtumat ja ne jäävät usein määrittelemään meidän muistiimme kulunutta vuotta. Sen sijaan normaalit, arkeen kuuluvat tapahtumat unohtuvat helposti ja alamme pitää niitä itsestään selvyyksinä, vaikka juuri niissä ilmenee selvimmin Jumalan rakkaus ja huolenpito ihmistä kohtaan.

Raamattu opettaa selvästi, ettei meissä ihmisinä ole pelastavaa uskoa edes sinapinsiemenen vertaa vaan usko on Jumalan Pyhän Hengen vaikutusta. Pyhä henki kirkastaa Kristusta eli elävää Jumalan sanaa eli kuten Paavali totesi: ”Usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Eli jumalan sana luo uskoa, sana jota Pyhä henki kirkastaa ja avaa.

Raamattu puhuu paljon Jumalan ylistämisestä. Jumalan ylistämisen keskeisin osa on kiitollisuus siitä, että Jumala on juuri sellainen kuin on ja että Hänen tahtonsa saisi toteutua meidän elämässämme ja kaikkialla maan päällä siten kun se toteutuu taivaassa. Taivas onkin täydellinen juuri siitä syystä, että siellä Jumalan tahto saa toteutua täydellisesti.

Vaikka meissä ihmisinä ei ole uskoa, voimme pitää tietoisesti yllä kiitollista mieltä ja opetella iloitsemaan ja kiittämään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä mitä hän on elämäämme antanut. Kun siis tarkastelemme mennyttä vuotta elämässämme opitaan iloitsemaan kaikesta siitä pienestä ja arkisesta, joka helposti tuntuu itsestään selvyydeltä ja siten pyrkii unohtumaan mielestämme. Juuri arjen pienet asiat ovat Jumalan rakkautta puhtaimmillaan!

Kun pidämme mielemme kiitollisena, on Jumalan ylistäminen helppoa ja ylistys on portti syvempään yhteyteen Jumalan kanssa!



Siunattua alkanutta vuotta! Matti Lappalainen

Korven kulkija

 

Huhuilen yössä korven,

odotan auttajaa.

Sieluni uupuu kerran,

jos en apua saa.

 

 

Herrani,sulta pyydän,

voimaa voittavaa.

Askele askeleelta,

haluan taivaltaa.

 

 

Kerran kodissa taivaan,

ylistän sinua.

Enää en vaivu vaivaan,

elo on onnea.

 

Pirjo Katainen

 

Olen matkalla

Olen matkalla vain laulan kulkiessain, laulun aiheena on mulla Vapahtajain. Tämä taistojen tie,läpi kyynelten vie,mutta matkani pää,kaukaa jo häämöttää”

Me jotka olemme saaneet armon tulla tuntemaan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen. Efes.2:8 Armosta te olette pelastetut,uskon kautta-ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta -ettei kukaan kerskaisi.Jumalan edessä olemme samanarvoisia,Hän katsoo meitä ihmislapsia Jeesuksen sovitustyön kautta.Olemme matkalaisia,emme vielä perillä.Taistojen tiellä,usein kyynelpolkujen tiellä.Joudumme kilvoittelemaan.1:Tim.6:12 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus,tartu kiinni iankaikkiseen elämään johon olet kutsuttu. Olemme uskossa saaneet, armosta ottaa kutsun vastaan,ilman omia ansioitamme.

Jumala ei jättänyt meitä oman ymmärryksemme varaan,Hän jätti elävän sanansa meille oppaaksi tälle taivastielle,sinetöi meidän sydämemme Pyhän Hengen sinetillä.Efes.1:13 Hänessä on teihinkin,sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan,pelastuksenne evankeliumin,Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena,joka takaa meille lunastuksen Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Valtava lahja Jumalalta.”Kyllä lapsella paljon on aihetta kiittää,Jumalan lahjoja kaikille riittää.” Siksi tahdon sinua kanssamatkaajani rohkaista näinä vaikeina maailman aikoina,näkemään päämäärämme,tukien toinen toistamme elämän karikoissa.Varjelkaamme sydämemme,niin että voimme säilyttää tämän sinetöidyn matkalippumme lunastuksen päivään saakka.

Psa.139:24 sanoin.Ja katso,jos minun tieni on vaivaan vievä,johdata minut iankaikkiselle tielle.

Sinä lähimmäinen,joka et vielä tiedä matkasi päätä,tai olet eksynyt,kuljet tietäsi harhaillen. On taivaallinen Isä Jumala joka tahtoo sinua armahtaa,antaa syntisi kaikki anteeksi,ohjaa sinut valon tielle. Valo loistaa Jeesuksen ristiltä.

Valoa ja siunausta toivoo: Eila-Kaarina Penttinen

Älä pelkää

Älä pelkää, Hän vierelläs seisoo ja kannattaa.

Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa!

Älä pelkää, Hänen Armonsa lopu ei milloinkaan!

Älä pelkää, Hän kanssasi kulkee ja johdattaa!

Raamattuun on kirjoitettu Jesajan kirjassa 43:1 Jumala puhui Israelin kansalle.

Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Miten väkevät sanat, miten voimakas ja kaikkivaltias sen lausuja on Isä Jumala.

Tänäkin päivänä nämä sanat saat omistaa itsellesi, ne on tarkoitettu juuri sinulle.

Kun elämässäsi tapahtuu outoja asioita, Isä Jumala sanoo silloinkin älä pelkää.

Kun sairaudet koettelee, turvaverkot repeilee, silloinkin Isä Jumala sanoo älä pelkää.

Uskovan elämään kuuluu koettelemukset, jossa käy ilmi luottamus Herraan, silloinkin kun on pimeää ja vaikeaa. Elämään voi tulla aikoja, jossa päivittäinen rukous voi olla psalmin tavoin; nosta minut kalliolle jolle itse en jaksa nousta. Tuo kallio on Jeesus.

Jeesus itse nostaa ja kantaa sinua, kun omat voimat on vähissä.  Saat levätä ja olla vaan Jeesuksen kädessä. Tämä armo kuuluu meille kaikille!

Psalmissa 139: jae 13 sanotaan; Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa, sekä jae 16: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

Isä Jumala on luvannut olla omiaan lähellä. Herra on lähellä niitä joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli ps.34:19.

Älä koskaan anna minkään ajallisen asian ajaa sinua pois Vapahtajan haavojen turvista.

Päämääränä tämän elämän jälkeen on päästä Jeesuksen ja Isän Jumalan luokse taivaaseen.

Muista ystävä tämä raamatun lupaus; niinkuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva!

Tämä on totta tänäkin päivänä!

Siunaus syksyysi!

Pirkko Kuvajansaari

 

 

Yhteiskristillisyys-Mitä se on ja mitä se ei ole

Hengellisten tilaisuuksien ilmoituksissa esiintyy usein sana yhteiskristillinen. Ilmoittaja kertoo jonkun järjestämänsä tilaisuuden tai tapahtuman olevan yhteiskristillisen.

Termi yhteiskristillinen tarkoittaa kuitenkin sitä, että tilaisuutta tai tapahtumaa on ollut järjestämässä useampi kuin yksi seurakunta tai yhteisö ja että tilaisuuden tai tapahtuman sisällöstä vastaavat yhdessä ne tahot, jotka ovat mukana järjestelyissä. Pelkkä eri seurakunnista koostuva yleisö ei siis tee tapahtumasta yhteiskristillistä!

Jos siis Kaavin Helluntaiseurakunta on mukana jossakin useamman seurakunnan tai yhteisön järjestämässä tilaisuudessa, on seurakunnan vanhemmisto tehnyt siitä päätöksen ja tämä tilaisuus ja tapahtuma ilmoitetaan seurakunnan tilaisuutena samalla tavalla kuin seurakunnan omatkin tilaisuudet.

Seurakunnan pastorina en halua millään tavalla pyrkiä rajoittamaan yksittäisten seurakuntalaisten osallistumista muiden seurakuntien ja yhteisöjen tilaisuuksiin, vaan kunnioittan jokaisen jäsenen yksilön- ja uskonnonvapautta. Kuitenkin olen katsonut aiheelliseksi tuoda esille tämän näkökohdan.

Matti Lappalainen, pastori

Lisää artikkeleita...