Kauhu rinnasta repii, kaukana muista

varjot synkkänä lankeaa metsien puista.

”Mua auta ei kukaan” ehkä kerkesit pohtia

Onhan arkoja alueita kipukohtia.

Tiedän on yksi Golgatan mies

joka raastavan tuskan jo ristillä ties.

Ei anna taakkaa jota et voi sietää

tuo auttaja vierellä ajankin tietää.

Olet kestänyt myrskyt ja lämpöiset tuulet

jotka Jumalan kiitokseen kirvoitti huulet.

Eihän turhia olleet ristillä vuodot

vain tuskan tuntee raipoin revityt muodot.

Vielä synkimmän hetken käy vierellä sun

kuiskaten hiljaa tartu käteeni mun.

Sinut tahdon auttaa läpi vaarojen takas

olethan ollut mulle  lapseni rakas

Veli Lillinen