Olin hankala lammas, kai laumani vaikein

vaan tarhuri hoiti, mua mielin haikein.

Hän öljyllä voiteli, haavani pahat

kelvannut ei hälle,maksuksi rahat.

Hän vaati vain minulta sieluni sisintä

nyt muistelen matkaani ristille pisintä.

En kuuntele enää sielujen varasta

vaan kummulla Golgatan uhria parasta.

Näen edessä miehen kuin kaukaisen näyn

nyt varoen astun ja lähelle käyn.

Oli revityt kasvot ja runneltu muoto

tiesin tähteni on tuo verensä vuoto.

Kuiskasin hiljaa vain liikkuivat huulet

”Autathan minua jos sanani kuulet”

Mietin lausetta tuota vienyt ei tuuli

sen taivas ja tarhuri varmasti kuuli.

Veli Lillinen