Blogi

Rakkaudellinen tervehdys

 


Nyt kesälläkin olemme varmasti tehneet matkaa niin että kivi(ä) hiertää kengässä ja olemme kompastelleet lillukanvarsiin tai vielä isompiin esteisiin.

Tämä aloitus pitää sisällään hyvin vakavan asian josta haluan nyt lyhyesti kirjoittaa.

Meille kaikille on varmasti joskus käynyt niin että joku ihmis-suhde tai muu asia on alkanut hiertämään mielessä niin paljon ettei muuta pysty ajattelemaankaan,lisäksi menevät yöunet ja pinna kiristyy kärttyisyyden käyrän noustessa kohti korkeuksia.

Mistä siis apu ongelmaan. Kiven saa helposti pois kengästä,mutta tämä jälkimmäinen ongelma onkin hankalampi ratkaista. Toki haluamme asian selvittää sillä kuka meistä haluaa nilkuttaen kulkea elontietä eteenpäin.

Yhdessä iskelmässä on hengellisestikkin hyvin varteenotettavat sanat ”rakasta,kärsi ja unhoita” näiden lisäksi tarvitaan aimoannos rukousta ja nöyrää lapsenmieltä,sillä ylpeys on huono matkakumppani ja takaa nilkuttavaa menoa elontiellä jatkossakin.

Asiat ja ongelmat eivät katoa ja korjaannu itsestään vaan meidän on tietoisesti haluttava muutosta ja tiedostettava se tosiasia että nöyräksi on mahdollisuus kasvaa silloin kun se kivi hiertää kengässä ja voimme peilata itseämme raamatunsanaa vasten. Olkaamme silti armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan.

Sitten vielä ne lillukanvarret ja isommat esteet,ehkä kirjoitellaan niistä toiste,mutta siihen asti riittäköön varoituksen sana. Varo takertumasta pieniin asioihin ja kierrä viisaasti isommat esteet.

Iloista ja siunattua loppukesää kaikille

Ja lukekaa Room.12 ainakin viimeinen 21 jae.

Terveisin Eija Mäki

Armoilla tuulen

Astuu taivaan tarhuri saralla huokaillen

kuka on vienyt tähkiä ruokaillen?

Vain paljaat on korret lehtien alla

veikö sadosta parhaimman hyytävä halla?

 

Oi tarhaaja hoivaa huolella tilusta

ethän välitä pienestä vilusta.

Vaikka tuuli tuima käy viiltäen yli

tiedä on edessä lämpöinen syli.

 

Olethan valmis jättämään pellot

kun kotiin kutsuvat Jumalan kellot

Kerran pursuaa täynnä taivahan aitat

mieti ystävä tarkoin mihin sirppisi laitat

 

Hetken katselen laihoa laidalla töyrään

mieleni taipuu kiitokseen nöyrään

Siinä antaudun arkana armoille tuulen

Pian sinut vien kotiin kuin kuiskauksen kuulen

Veli Lillinen

Armon aurinko ristiltä loistaa

 

 

2 kor. 3:17 - 18

Istun sunnuntai aamuna rukoushuoneen penkissä ja ajattelen elämää kuinka lyhyt  se onkaan,hetki vain ja ihminen on poissa. Koulutyöntekijä alkaa puhua kertoo miten voi suorittamisen ja vaatimuksen alla väsyä ja uupua kokonaan. Kuuntelen ja ihmettelen miten nuori mies on kokenut niin paljon.Kohta nousee keltaisen viltin alta ränsistynyt pyörän rengas runkokin vääntynyt kieroon, kokonaan vinksin vonksin. Puhuja kertoo tämmöisenä monesti näen itseni,rikkinäisenä,vääntyneenä,kolhiintuneena. Mutta kun tuo Jumalan armon aurinko saa peittää tuon rikkinäisen elämän siitä tulee käyttökelpoinen, Jeesukselle rakas tämmöisenään.  Uskon että Jumala haluaa rohkaista meitä ja toivoo että meiltäkin löytyisi välillä pieni rohkaisun sana. Ei olla liian viisaita, kaikki tietäviä, vaan että meistä jokainen voisi kokea minuakin tarvitaan.Jeesus sanoi  se on täytetty, Hänen verensä kautta ollaan puhtaita käyttökelpoisia,hänen työnsä  ristillä riittää meidän jokaisen elämässä.Veri riittää tänäkin päivänä.Vapauteen Kristus meidät vapautti  ja toivon että tuo ihmeellinen Hengen vapaus saisi lisääntyä seurakuntiemme keskellä niin että heikoinkin,vajavaisin, elämässä epäonnistunut voisi kokea olen sisarieni ja veljieni keskellä hyväksyttynä  ja rakastettuna.

Heimo laulaa:  Vähän ehjempi ehkä kuin eilen, silti valmis en ollenkaan. Oman hiljaisen kipuni tunnen milloin opin sen kantamaan. Vähän ehjempi ehkä kuin eilen kovin särkyvä sittenkin, surusoittoni sielussain kuulen,usein murtuvan kyyneliin. Vähän ehjempi ehkä kuin eilen silti muistoni kantaa saan, jäljet pettymys lyöntien tunnen arkaa sielua haavoittaa. Silti ehjempi katseeni nousee minun kipuni hoidetaan,taivas särkyneet sydämet tuntee ja voi ehjäksi rakastaa.

 

Kesääsi siunaten ja rohkaisten luottamaan Jumalan armoon ja rakkauteen.

Hannu Surakka

Matkasi varrelle

 

”Jokainen matka alkaa askeleesta.
Siksi ole tarkka,minne otat ensimmäisen askeleen”
 
”Sinun tulee tehdä se,minkä pystyt. Et yhtään enemmän tai yhtään vähemmän.
Pieni voi olla suurta ja suureltakin näyttävä pientä”
 
”Jumala käyttää sinua sen verran kuin olet valmis käytettäväksi.
Valmis antautumaan Hänelle”
 
”Hetki – elämä ohitse. Iankaikkisuus – ei lopu koskaan.
Kumpaa varten elämäsi elit? ”
 
”Jos haluat läheiseen suhteeseen Jeesuksen kanssa.
Mene Hänen tykönsä. Mene useammin,mene aina kun voit”
 
”Et jaksa kantaa omia syntejäsi. Sen tähden ne ovatkin jo kannetut!
Muista tämä aina”
 
”Et voi pysäyttää aikaa. Pysähdy sinä”
 
”Jos haluat tehdä hyvää itsellesi, tee sitä toisille. Se on hyvin kannattavaa.
Ja silloinhan elämässäsi näkyvät hyvät hedelmät”
 
”Mitä ehdottomasti tekisin tänään? Rakasta, pieni teko, sana, hymy, rukous.
Kylvä niitä usein”
 
”Suurin kaikista on rakkaus” 1kor.13:13
 
Matkallasi sinua siunaten Jeesuksessa.
Muistetaan toinen toisiamme rukousalttarillamme.


Aune Hiltunen
 


 

Kuka on väkevin

Katson ristillä miestä yltänsä verillä.
pian oli voittaja taivaassa perillä.
Tuossa tuskaa ei tunnettu enkeleistä,
vaan lunnaita maksettiin kaikista meistä.

Vielä lähteellä tuolla tarjotaan juomista,
ei tarvitse murheella miettiä huomista.
Kun löydät lähteen sä laskeudu sinne,
on verellä merkitty polku ja rinne.

Vaan pelkäätkö Jumalaa kyselen sulta?
vuoretkin allansa suitsuaa tulta.
Häntä katsoa voi ei silmin näkevin,
mutta tekonsa kertovat kuka on väkevin.

Onko osasi kerran herätä vaivasta,
vai katsoa sisältä Jumalan taivasta.
Siellä pukusi puhdas ei ryvety multaan,
vaan kaikessa katseesi luoda saat kultaan.

Veli Lillinen

Kiitos aihe

Suuri kiitoksen aihe 1:sen Kolossalaiskirjeen johdosta jota olemme saaneet armon kautta kokea. Kiittäen Isää joka on tehnyt meidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä mikä pyhillä on valkeudessa.Häntä joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät hengessä rakkaan poikansa valtakuntaan.Tämä on suuri Jumalan lasten kiitos aihe jonka olemme saaneet armosta kokea.Ei kadotus tuomion pelkoa,koska olemme Jumalan armosta saaneet käydä synteinemme armoistuimen eteen ja kuinka Herramme Jeesuksen kallis veri vapautti anteeksi annon saamisen kautta meidät pois omantunnon syytöksistä.Ei siis mitään kadotustuomiota,ei mitään.Kiitos sulle Jeesus,kallis veriylkämme.Synnin teiltä vapautettuna annat vielä avun ja voiman Pyhässä Hengessä vaeltaa kohden luvattua taivas kotia. Voi laulaa suurta onnea tuntien laulua 425. ”Mikä ainainen auttuus ja riemu se on Jeesus syntini kaikki kun kantoi.Minut kurjan Hän irroitti kahleista maan sekä armonsa suuren antoi.” Siunaa Isä meitä ettei maailman henki ja synti saisi tahrata morsiupukuamme, niin ollen Jeesuksen tullessa omiaan noutamaan saisimme olla verellä pesty kaunis morsiamesi.Kiitos Jeesus odotamme sua.

 

Rauhaa teille siskot ja veljet toivottaa Matti

.

 

 

 

 

Lisää artikkeleita...