Isäni jäämistöstä löytyi vanha lehtileike,joka lienee julkaistu itsenäisyytemme alkuvuosikymmenillä Savo-lehdessä.Kaukaisen sukulaiseni lentomatka innosti itseäni ilmailuharrastajana muistelemaan tapahtunutta uudelleen.

1800-luvun lopulla Nilsiän Urimonlahden kylässä (nykyisin Varpaisjärveä)Pitkälän taloa isännöivät veljekset Lassi,Antti ja Junnu Pitkänen.Eräänä kesäpäivänä Junnu oli mennyt kahden muun työmiehen kanssa korjaamaan tuulen repimää riihen kattoa. Hän oli ollut katolla ottamassa vastaan miesten ojentamia tuohisia ja malkoja.Työn ollessa jo lähes valmis heidät pääsi yllättämään arvaamattoman voimakas pyörremyrsky.Työmiehet juoksivat läheiseen perunakuoppaan,mutta Junnu ennätti vain heittäytyä katolle mahalleen.Hän ei voinut muuta kuin tarrautua tiukemmin kattomalkoihin.Raju tuulenpyörre tempaisi riihen katon ilmaan ja liidätti sitä kohti Syvärin järveä.Mukaan tarttunut seinähirsi putosi kyydistä läheiseen lampeen katon pysyessä muutoin ehjänä.Perunakuoppaan pelastuneet,pelästyneet miehet olivat kertoneet Junnun jääneen katolle.Tyrmistyneenä talonväki oli ihmetellyt tapahtunutta.Kun siihen aikaan ei ollut puhelimia,niin ei auttanut kuin odottaa tilanteen selviämistä.Muutaman tunnin kuluttua kotipihalle oli ilmaantunut säihkähtänyt mutta muutoin täysin terve Junnu.Hän oli sanonut pitäneensä erityistä kiirettä kotiväkensä luo.Lentomatkastaan Junnu kertoi,että hän oli kauhukseen vain huomannut lentävänsä katolla myrskyn vietävänä sydän syrjällään.Kuulemma oli käynyt aavistus seuraamuksesta katon pyörähtäessä tai hajotessa,mutta niin vain matka oli jatkunut käsittämättömän vakaana tuulen tuiverruksessa.Syvärin järven ylityksen ja noin kolmen kilometrin lennon jälkeen katto miehineen laskeutui Likolahden talon pihalle.On siinä ollut talon väellä ihmettelemistä.

HARTAANA USKOVAISENA ELÄNYT JUNNU KUOLI ESPANJANTAUTIIN VUONNA 1919.

Lentomatkalla kyydistä pudonnut hirsi oli ollut silloin vielä pystyssä lammessa.

Aikojen takaa kirjoituksen myötä siunausta toivottaa Esko Holopainen

Pietarin kysymys Jeesukselta.Olemme luopuneet kaikesta,seuranneet sinua mitä me siitä saamme.Mat:19:27 Ei tainnut Pietari tässä vaiheessa käsittää ja ymmärtää niitä moninaisia rikkauksia joita saa vain Jeesuksen seurassa kulkeva kokea. Myöhemmässä vaiheessa Pietarille avautui näkö alue mitä saa Jeesuksen seurassa kulkeva 2 Piet:1:3-4 kirjoittaa niistä kalliista ja suurista lupauksista joita Jumala antaa Jeesuksen seurassa kulkevalle,että pelastuisi siitä turmeluksesta joka maailmassa himojen tähden vallitsee.Voisi sanoa kiitos Isä tästä lupauksesta.1.Piet:2:10 saa kokea syntinen ihminen armahduksen.Syntien anteeksi saamisen.Saa kokea johdatuksen Jumalan luokse Kristuksen kärsimys kuoleman tähden.1.Piet:3:18 Siinä se on.Kiitos Jeesus. Jeesuksen seurassa kulkeva odottaa taivaita ja uutta maata jossa vanhurskaus asuu.Ei kyyneneleitä ei kuolemaa,ei syntiä,ah mikä lupaus. Kiitämme veljet ja siskot näistä Jumalan lupauksista ne on meille annettu.Erikoisesti sinä kärsivä sisko ja veli joka nyt taistelet omien tuskien kanssa.Kuule Jeesus auttaa sinua.Siunaamme toisiamme Jumalan suurten lupauksien kantavaan voimaan Jeesuksen nimessä.

Matti Mustonen

Kotakylällä on vanha autio talo, joka alkaa olla kaatumis pisteessä.Ränsistynyt, asumis kelvoton rakennus.Se on joskus  ollut kauniisti rakennettu,koti jollekkin.Tuossa kodissa on suunniteltu tulevaa.Varmaan perhekkin perustettu.On ollut unelmia ja haaveita.Tuo talo on rakennettu ajatellen että se kestää.Perustuskin on varmaan tehty kunnolla.Mutta tuli päivä että siitä perhe muutti pois,mikäpä minnekkin.Ja talo jäi autioksi.Raamatussa kerrotaan viisaasta rakentajasta 1.Kor:3:10-15.”Olen viisaan rakentajan tavoin laskenut perustuksen ja toinen rakentaa sille.” Siinä muistutetaan, katsokoon kuinka rakentaa.”Muuta perustusta ei kukaan voi laskea sen lisäksi,mikä on jo laskettu ja se on Jeesus Kristus”.

Nämä meidän kotimme ajan kanssa haurastuu.On tehtävä korjauksia, putkistoja uusittava,uutta maalia pintaan.Voi löytyä yllätyksiäkin,hometta ja muuta hankaluutta.Mutta ne on korjattavissa.Tuota kotakylän taloa,sitä ei kukaan ole rempannut,ei välittnyt sen kunnosta ja tulos näkyy jo päälleppäin. ”Itse kunkin työ tulee näkyviin” Tämä meidän olemuskin,sekin joutuu joskus rempan kohteeksi.On sairautta,raihnaisuutta.Elämä tuo tullessaan murheitakin.Ollaan hengellisestikin erämaassa.Kaikesta tärkeintä lienee kuitenkin että miedän elämä on Kristuksessa.Tuo ihmeellinen veren voima saisi meitä puhdistaa päivittäin ja hetkittäin.Uudistaa ja vahvistaa.Jumalan sana on annettu meille ohjeeksi matkalle.Ja kun Pyhä Henki saa sen meille kirkastaa se hoitaa,se korjaa,se parantaa.Se tuo erämaan helteestä lähteelle, joka pulppuaa raikasta virvoittavaa vettä.On aika välillä hiljentyä.On aika että meidän sisimpämme saa hoitoa.Että sinne lasketaan Jumalan ajatuksia.On aika etsiä Herran kasvoja.Sananlaskujen luvut ovat ihmeellistä luettavaa.Siinä on koko elämän kirjo.On ohjetta monenmoista.Siellä 3 luvussa kehotetaan turvaamaan Jumalan sanaan.Ei unohtamaan opetusta.Laupeus ja uskollisuus älköön sinua hylätkö.Kiedo se kaulaasi,kirjoita se sydämesi tauluun.Neuvotaan turvaamaan kaikessa Herraan.Tuntemaan hänet kaikilla teillä.Sanotaan myös,älä pidä halpana Herran kuritustakaan, äläkä vieroksu Hänen ojennustaan.Sillä jota herra rakastaa,sitä hän kurittaa niin kuin isä poikaa,joka on hänelle mieluinen.Uskon että on tulossa aika jolloin Jumalan sanan nälkä kasvaa kasvamistaan.Ei tarvita katsella oikella eikä vasemmalle vaan Jeesukseen.Luottaa veren väkevään voimaan.Kerran meidät lohkaistiin maailman kalliosta,nostettiin Kristus kalliolle.Ja tuo kallio ei murru ajan saatossa.Sitä ei myrskyt eikä ajan aallokot murra.Saakon Pyhä Henki meitä ohjata,rohkaista tällä elämän kaidalla tiellä.

Lämpimiä kesäpäiviä ja siunausta toivottelloo  Helena Surakka